maanantai 8. helmikuuta 2016

Big Spender & Don't Speak

Postauksen tullessa julki uusi viikko on alkanut. Viikko, jota oon kauhulla oottanu viime syksystä lähtien. Kaikki on vaiheessa, levällään. Mikään ei tunnu onnistuvan. Näinä hetkinä on hyvä paeta arkea ja uppoutua harrastuksen pariin.


Perjantaina alkaa kevään kirjotukset tekstitaidolla, enkä mä ole valmis. Jos yo-kokeen harjotusversio menee hyvin, ei voi olettaa samaa varsinaiselta kokeelta, koska eihän niin hyvin voi vaan yksinkertaisesti mennä. Lukuloma on sitä paitsi tähän mennessä mennyt kaikkeen muuhun kuin lukemiseen; viime torstain ja perjantain istuin flunssasena sohvalla ja kattelin YouTubesta eri bloggaajien videoita.

Ensi viikolla on penkkariviikko, mikä ei yhtään helpota mun oloa. Penkkariasu on tällä hetkellä muovipussissa - kankaina. Pelkään, että sen luvannut tehdä henkilö ei tee sitä, koska oon joutunu pettymään monesti ennenkin kyseisen henkilön kohdalla. Lisäksi meidän vuosikurssi on maailmankaikkeuden huonoin, koska ketään ei kiinnosta tehdä mitään. Abishow pitäisi olla kolmen päivän sisällä valmis, mut meilläpä on vaan pari videota. Mä en edes tiedä, onko meillä penkkarirekkoja tai -kylttejä. Oon niin ilonen, että pääsen eroon tästä vuosikurssista. Luultavasti monet on iloisia siitä, että pääsee musta eroon.


On kyllä kiva kirjautua sisään Wilmaan, kun jakson opinnot näyttävät nollaa, työjärjestys puuttuu ja kurssitarjotinkin ammottaa tyhjyyttään. Kurssimäärä ylittää pakollisen 75 ja pakollisista kirjoituksistakin teoriassa pitäisi päästä läpi. En mä silti halua, että tää loppuu vielä. Saanko jatkaa vielä seuraavat kolme vuotta? Reilun kuukauden päästä nimittäin pitäisi jo tietää, mitä tahtoo seuraavaksi opiskella. Ei varmaan tarvitse mainita, etten tiedä.

Mun suurin pelko on kuitenkin se, etten valmistu keväällä. Jep, se on tosi tyhmä pelko, varsinkin yli yhdeksän keskiarvolla.

Tuntuu myös tyhmältä tehdä näin pienestä asiasta suuri asia, mut en oikein voi korvien välille mitään. Onhan mulla elämä vielä edessä, mikä tosin ei lohduta siinä vaiheessa, kun tulevaisuudesta ei ole varmaa tietoa ollenkaan. Jos joku kysyy multa, missä oon viikon päästä, en osaa vastata edes siihen.


Kynsillä on muuten Essien kaunis Big Spender, jonka kuorrutin OPI:n kultahipputopperilla, Don't Speakilla. Varsin kiva yhdistelmä mun mielestä, ja edes jotain kimallusta tän epätietoisuuden keskelle :)

22 kommenttia :

  1. Mä en edelleenkään tiedä mitä haluaisin. Tai tiedän jotenkin, mutta en ole varma ja se tuo lisää ahdistusta? :D Onneksi välillä voi uppoutua omista mietteistä kynsiin ja unohtaa hetkeksi kaiken. <3 Nuo kynnet ovat kyllä jälleen upeat. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kyllä toisaalta on tiedossa suunnilleen, mitä haluan tehdä, mutten ole myöskään täysin varma. Harrastukset on ehdottoman tärkeitä, jotta saa ajatukset muualle :) Kiitos Fani ♥

      Poista
  2. Voi sentään, älä suotta murehdi! Kyllä asioilla on tapana järjestyä, ja eikös noihin kirjoituksiinkin voi aina ottaa useamman yrityksen jos meinaa kehnosti mennä. Ja mitäpä sitten, jos et valmistu keväällä? Saatpahan vielä yhden oikean kesäloman ja voit rauhassa viimeistellä opinnot. Vaikka kyllä mä uskon että valmistut, mikset muka valmistuisi? Kunhan et stressaa liikaa! ♥

    Kynnet on kyllä ihastuttavan kauniit, ihan mieletön yhdistelmä tuo! :) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä aika iso juttu, jos ei valmistu ajoissa - ainakin mielenterveydelle. Eihän mulla pitäisi mitään ongelmaa olla, kun kaikista harjotuksistakin on menty kevyesti läpi, mut pitäähän sitä jostain stressata. Uusiminen ja korottaminen on toki mahdollista, mut YTL tykkää laskuttaa kaikesta niin paljon, että olishan se kiva kerralla saada kuntoon :) Kiitos kommentistasi ♥

      Poista
  3. Muistan tuon ahdistuksen itsekin mutta niin vain siitä selvittiin. Onko sulla kuinka monta ainetta kirjoitettava nyt keväällä? Isot tsempit sinne!!
    Eikä todellakaan tarvi tietää just tänä päivänä mitä huomenna tai viikon tai vuoden päästä on tekemässä. Itse 24 ikäsenä en tiedä ja käynkin jo kolmatta koulua. Uusien asioiden opiskelu on ihan jees :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mulla ole kuin kolme, mut jokanen niistä on pitkän oppimäärän aineita (eli äidinkieli, matikka ja englanti). Oisin halunnu vielä kirjottaa ylimääräsen reaalin, mut en mä viittiny ottaa enempää stressattavaa :D Kiitos!
      Mä tahtoisin tästä yliopistoon, joten olis se sinänsä kiva tietää, mikä miellyttää, koska hakeminen on kuitenkin aika työlästä. Ja jos ottaa korkeakoulupaikan vastaan ja tahtoo vaihtaa alaa, siirtyy automaattisesti huonommalle sijalle seuraavaan paikkaan hakiessa. Onhan tässä vielä kuukausi aikaa - onneksi :)

      Poista
  4. Mää menin lukioon, ku en tienny mikä musta tulee isona. No, en tienny valkolakki päässäkään vielä. Menin ammattikouluun, ku oli ainut mikä kiinnosti. Valmistuin ja silti olin vieläki ihan öö aapisen laidalla. Menin ammattikorkeaan ja jätin sen kesken ku tajusin ettei oo mun juttu se ala. Nyt tässä kolmenkympin korvilla mietin edelleen, että mikä musta tulee isona. Joten älä murehi! Jotain sitä aina eteen tulee! Määki meen torstaina ammatinvalintatesteihin, hih. Ps: Ihanat kynnet! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli ihan sama peruste lukioon hakiessa :D Ammatillisen ja ammattikorkean oon aikalailla kuopannu, koska ei sieltä oikeen löydy mulle sopivaa alaa. Toisaalta taas en tiedä, jaksanko yliopistoa. Ei mulla ole kyllä mikään kiire töihin, joten eiköhän joku paikka joskus löydy :)
      Tsemppiä sulle ammatinvalintatesteihin! Ja kiitos kommentista :)

      Poista
  5. Voi ei, mä niin tiedän ton ahdistuksen! Mullakaan ei oo mitään hajua, mitä haluan opiskella lukion jälkeen, onneks mulla kuitenkin on vielä vuosi aikaa miettiä! Tsemppiä kovasti kirjotuksiin!

    Ihanat kynnet <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin vuosi sitten, kun kavereita mietti jatko-opintoja, että onneks mulla on vielä vuosi aikaa. Sillon ei mikään tällanen vielä osannu edes ahdistaa. Se vuosi meni liian nopeesti.
      Kiitos Emmi ♥

      Poista
  6. Mää samaistun sinuun kyllä niin hyvin. Mää toki käyn amista, mut se ei tosiaan tarkota että tiiän mitä teen. Mulla on vielä vuosi koulua nii saa vielä hetkosen mietiskellä mitä sitte tekis. Mut kyllä muaki ahistaa, ku en yhtää tiiä mitä tahon tehä koulun jälkeen. Ja sukulaiset pahentaa sitä aina kyselemällä että no mitäs sitte meinaat tehä. Porukat ja sisarukset sentää jättää rauhaan ku oon sanonu etten yhtää tiiä mitä meinaan tehä koulun jälkeen. Mut älä huoli meitä on oikiasti tosi paljo. :^) Ja Hih ihanat kynnet jälleen. :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukulaiset on muuten pahimpia, kun kyselevät. Tosin mulla tekee sitä vanhemmatkin, vaikka saavat joka kerta saman vastauksen. En mä jaksa niitten kyselyistä enää välittää, kun ei niitä miellytä mun valinnat kuitenkaan, mut onneks kukaan ei voi valita mun puolesta. Joo, oon kyllä huomannu, etten oo ainut tän ahistuksen kanssa :) Kiitos Satsuli!

      Poista
  7. En tiedä auttaako tää yhtään, mutta mä täytän kesällä 27, mulla ei ole minkäänlaista ammattia alla enkä vieläkään tiedä mikä haluaisin olla isona! :D ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Katri! Kyllähän tuo lohduttaa vähän, kun kaikilla muillakaan ei ole selviä suunnitelmia :)

      Poista
  8. Tsemppiä tulevaan, kyllä ne asiat siitä järjestyy! :)

    VastaaPoista
  9. Mullakaan ei ollut mitään hajua, mitä haluan lukion jälkeen, enkä tiedä onko vieläkään, vaikka yliopiston kautta on työelämään päädytty :D Mutta joo tuollaisissa muutosvaiheessa epätietoisuus on kyllä tosi ahdistavaa. Kyllä se siitä helpottaa ja asiat järjestyy, mutta sen sanominen tuskin tällä hetkellä auttaa sun tuntemuksia kauheasti. Lakkaus on upea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aina niin sekavaa, kun monia uusia asioita tapahtuu tai päätöksiä pitää tehdä niin tiheään tahtiin. Olis helpompaa, jos hakuaika ei olis kirjotusten kanssa samaan aikaan. Muutkin ovat kyllä selvinneet, niin miksen minäkin. Näitä ahdistuksia vaan tulee ja menee, eiköhän tästä vielä nousta :) Kiitos!

      Poista
  10. Voi ei... symppaan täysillä sun epätietoisuuttani, luulen poteneeni jossain vaiheessa kouluja jotain samantapaista, siitä on vain niin kauan aikaa etten olisi edes muistanut ellei tästä olisi juolahtanut mieleeni. Eiköhän ne kirjoitukset nyt vähintään kohtalaisesti mene, ja kyllä monenlaisella lopputuloksella kuitenkin pääsee elämässä eteenpäin - tottakai kivempi mitä paremmilla arvosanoilla. ;)
    Onko sulla penkkariasusta joku Plan B, jos ei kankaista ala tulla asua pian? Toivottavasti etukäteisstressistä huolimatta penkkareista tulee mukavat!! Mä ainakin toivottelen jo valmiiksi hilpeää päivää. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukion kurssiarvosanoilla ei tietenkään tee mitään, mutta onhan se nyt vaan paljon kivempi, jos on hyvät numerot :D Kirjotukset sitten vaikuttaakin mun mielestä ihan liikaa, kun ne on lähinnä tuuripeliä ja toisten suoritukset vaikuttavat niin paljon.
      Ei ikävä kyllä ole toista suunnitelmaa, mut kohta varmaan teen asun itse, jos ei ala mitään tapahtua. En ole onneksi ainoa, jolla on vielä puku vaiheessa :D Kiitos paljon! :)

      Poista
  11. auttaa varmaan että tuun tänne lällättelemään että vielä olisi kaks vuotta jäljellä lukiota.. Tsemppiä sulle ihan sikana, pidän peukkuja ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, oota vaan, kaksi vuotta menee ihan liian nopeasti. Voisin siirtyy takasin ykköselle, jos meiän lukion ykköset olisvat kivempia :D Kiitos sulle ♥

      Poista