maanantai 11. syyskuuta 2017

Elämäni smurffina

Neljäs viikko tamperelaisena starttaa tänään. Kuten huimasta aktiivisuudesta on voinut huomata, tekemistä on riittäny muutenkin niin paljon, ettei kuvat ja kirjottaminen ole olleet ekana mielessä. Lauantai-ilta on kuitenkin hyvä pyhittää blogille, minttu-Oreoille ja JVG:n uudelle albumille.

Mun ekat viikot smurffina (eli fuksina) ei ole sujuneet ihan suunnitelmien mukaan - mutta mitäpä muuta olisi voinut edes olettaa. Olisin ehkä enemmän yllättynyt, jos kaikki olisi sujunut hyvin :D


Meidän smurffiviikkojen alettua päästiin toiseen päivään, kunnes mulle nousi kuume. Ja siis mulle ei nouse koskaan kunnollista kuumetta. Mutta selvästi universumi päätti, että Anni ei saa osallistua ekoihin opiskelijabileisiin. Mun viikonloppu meni siis mukavissa merkeissä sohvalla palellen ja jätskiä syöden.

Onneksi kuume meni nopeasti ohi, mutta sen jälkeen taistelin kolme päivää migreeniä vastaan. Se on ehkä inhottavinta, kun ei nouse kunnon migreeniä, vaan se koputtelee otsalohkossa ja muistuttaa olemassa olostaan. Mua inhottaa syödä lääkkeitä ja odotan yleensä viimeseen asti, mutta koska halusin olla seuraavalla viikolla taas menossa mukana, oli pakko.

Seuraavana tiistaina homma näytti jo hyvältä. Ilmeisesti vähän liiankin hyvältä, koska tiistain vaihtuessa keskiviikoksi mä kaatusin. Uskokaa vaan, kun sanon, että ette halua tietää miksi. Enkä ole oikeestaan itekään varma, että miten onnistuin.

Molemmat polvet sekä toinen kyynerpää aukesivat lahjakkaasti. Ja oikea jalka! Heräsin aamuyöstä hirveään särkyyn ja itkin ihan hysteerisesti. Nilkasta alaspäin jalka oli turvonnut, ja pystyin liikkumaan ainoastaan hyppimällä yhdellä jalalla. Ei siinä muu auttanut, kun unohtaa opiskelijabudjetilla eläminen ja lähteä taksilla päivystykseen.


Jalka ei onneksi näyttänyt niin pahalta, että sitä olisi tarvinnut kuvata, mutta seuraavan päivän makasin kotona ja missasin taas pari tapahtumaa. Ai niin, ja alotin taas kipulääkkeiden syömisen, koska olinhan ollut jo päivän ilman lääkkeitä.

Torstaina en enää voinut jäädä kotiin, ja koska tiedossa oli kiertoajelu busseilla, ajattelin homman olevan helppo myös jalkavammaselle. Kyllähän me niillä busseillakin ajettiin, mutta vasta sellasen lievästi sanottuna pienen kävelymatkan jälkeen. Kipu tosin unohtu viimestään siinä vaiheessa, kun päästiin Särkänniemeen ajelemaan Tornadolla ja Hypellä. Vaikka perjantai-aamuna, kolmen ja puolen tunnin nukkumisen jälkeen, en meinannut päästä jaloillani edes vessaan, ei kaduttanut kyllä mikään.

Kaatumisesta on tällä hetkellä vajaa kaksi viikkoa, ja haavat ovat onneksi parantuneet hyvin. Oikean jalan varpaille ja jalkapöydälle tämä pari viikkoa on ollut hieman liian rankka; särky on nimittäin aika hirveä. Taitaa olla lääkärireissu tiedossa, koska jotain siellä on pakosti hajonnut.

Mä haluaisin sanoa, että enempää vastoinkäymisiä ei ole sattunut. Toisaalta, puolitoista viikkoa ilman nettiä ja luultavasti pieleenmennyt muuttoilmoitus ei enää tunnu niin pahoilta kaiken tapahtuneen jälkeen.


Smurffiviikot aloitin tekstin joukossa näkyvillä kynsillä. Koska tykästyin Essien kesäkokoelman vaaleanpunaiseen, pääsi Baguette Me Not pääosaan näissä kynsissä. (Joko näit kokoelman swatchit? Ne löytyy täältä!) Leimadecaleihin käytin saman kokoelman nimikkolakkaa, S'ill Vous Playta.


Essie - Baguette Me Not
Essie - S'ill Vous Play
Colour Alike - Kind of Black

MoYou London Tropical - 14

Sellaista on tapahtunut täällä päin. Viime viikko meni onneksi paremmin; ainakin siltä osin, että en onnistunut satuttamaan itseäni enempää. Tämä viikko on rauhallisempi ja aikaa pitäisi olla myös kynsille ja blogille. Loppuviikosta pääsen myös kotikotiin moikkaamaan kisuja ja ponia :)

Mä tosiaan toivon, että teillä muilla on mennyt paremmin. Se on muuten jo syyskuu, joten ei muuta kun mahtavaa alkusyksyä kaikille!

8 kommenttia :

  1. Oivoi, onpas sattunut ja tapahtunut. Mutta kynnet ainakin on hienot, todella suloiset!

    VastaaPoista
  2. Voi ei, sullepa on sattunut paljon vastoinkäymisiä! Jos nyt yhtään lieventää turhautuneisuutta, niin voin sanoa että tälläkin puolella ruutua on kyllä vastoinkäymisten kanssa saanut kompastella. Toivottavasti sun loppu fuksivuosi menisi hiukan helpommin! :)
    Ihanat lakkaukset muuten! ♥

    VastaaPoista
  3. Ei hitto mitä tuuria sairastelun ja kompuroinnin ajoitusten kanssa... Ei voi muuta toivottaa kuin parempaa syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
  4. Voi ei, sulla on ollu kyllä tosi huonoo tuuria! Toivottavasti nyt menee jo paremmin :)
    Upeat kynnet ❤️

    VastaaPoista
  5. Ai kauhee mikä koulun alotus! Tosta ei kai enää pääse ku vaan ylöspäin :D Aivan ihanat kynnet<3

    VastaaPoista
  6. Voi ei, miten kamalaa sulla on ollut! Toivottavasti jatko menee paremmin ♡ Onnea opiskeluun! :)

    VastaaPoista
  7. Voi apua mikä vastoinkäymisten hyökyaalto! :o Mä en tiedä, olisko oma psyyke kestänyt tuota kaikkea! :D

    Kynnet on kyllä todella kauniit <3 Toivottavasti sun epäonni olis nyt hetkeksi kasassa ja pääsisit jatkamaan koulutiellä vähän iloisemmissa merkeissä :)

    VastaaPoista